Nightwish julkaisi Imaginaerum levynsä Helsingin Kampissa 29. - 30.11.2011, ajattelin mennä nimmareita jonottamaan kerta pääkaupunkiseudulla nyt opiskelen, vaikka hieman tuskailinkin kuuden herätystä seuraavana aamuna. No, ei se mitään, hyvinhän tämä päivä meni.

Olin jonon hännillä siinä kahdeksan jälkeen ja olin kyllä iloinen siitä, että päätin muuttaa suunnitelmia ja tulla aikaisemmin, alun perin ajattelin että menen yhdeksitoista ja odotan tunnin... Yhdeltätoista illalla ei kyllä yhtään käynyt kateeksi niitä jotka silloin ilmaantuivat paikalle... Jono jatkui pitkälle ulos asti, no, kuuleman mukaan. (lähtiessäni näin, että se meni vielä portaita ylös kohti Tennispalatsia.)

Oli se ihan kiva tapa viettää ilta, juttelin ihmisten kanssa, piirtelin, pelasin ja tietysti kuuntelin Nightwishiä Kampin kaijuttimista.  Minä en ole ikinä saanut keneltäkään suosikkibändieni jäseniltä nimikirjoitusta, ja nyt sain koko Nightwishin orkesterilta, on se ihmeellistä, miten kirjoitus paperilla saa ihmisen iloiseksi.

Kun pääsin sinne pöydän luo, minun piti sanoakin jotain, mutta jäädyin Marcon kohdalla niin että seisoin siinä vain " : D " ilme naamallani ja ojensin luonnoskirjani. Olisin halunnut kiittää inspiroivasta musiikista, mutten saanut muuta suustani kuin "kiitos". (Itse asiassa joku edessäni alkoi räplätä julisteita pöydällä ja kirjani lähti sitten seilaamaan minun edelleni, mutta löytyi sitten sieltä pöydän päästä.)
Kun lähdin siitä bändin luota, hymyilin niin että huuleni repesi kun kävelin pois. Tietää ainakin että on iloinen, haha!

Oli kyllä todella mukava reissu ja ilmapiiri, lukuunottamatta sitä, kun pääsin kämpille ja pakotin itseni nukkumaan levyn kuuntelemisen sijaan, että jaksaisin nousta vielä viimeistä etiikan ryhmäkertaa varten, ja muita kursseja...
No, siinä hypärillä sitten kuuntelin albumin läpi (ja toista kertaa kunnes minut kiskaistiin taas arkielämään) ja selasin samalla sanoja.

Löysin heti kappaleen, jonka haluan kuulla livenä!

Hieman kuvia tuli muistoksi otettua, tällaisia pika-otoksia. (-:

Fanien innokkuutta päiviteltiin aika paljon yhdellä nettisivulla. Puhuttiin uskonnonomaisesta henkilöpalvonnastakin... Minusta uuden albumin julkaisu on hieno juttu, hyvä musiikki saa minut aina paremmalle tuulelle, ei siinä minusta ole mitään pahaa, että fani haluaa nimikirjoituksen. Ei minua ainakaan kaduta.

 - Vaikka joidenkin mielestä voi olla ironista miten tämän blogin nimi on "no life" ja sitten kerron, miten jonotin monta tuntia nimmareita. Sitä saa mitä tilaa, hohoo.